Suutarilan
Omakotiyhdistys

Historia

Johdanto

Suutarilalla on pitkät perinteet. Backaksen jyrkkärinteinen kartanonmäki kohosi merestä parituhatta vuotta sitten ennen ajanlaskumme alkua. Meri väistyi vähitellen maan kohotessa ja Vantaanjoki hakeutui nykyiseen uomaansa. Virolaiset purjehtivat meren yli pyytämään joesta lohta ja hämäläiset kulkivat alueella metsästys- ja kalastusmatkoillaan. Hämeenkylä nimettiin heidän mukaansa, ja he puolestaan nimittivät kaksihaaraisen joen Vantaaksi.

1200-luku toi Vantaalle ruotsalaisia siirtolaisia, jotka antoivat joelle nimen Helsinge-Å. Heidän mukanaan tuli maanviljelys ja kristinusko. Talot rakennettiin mieluiten mäkien päälle, josta näki uhkaavat liikkeet alavilla mailla. Näin syntyivät mahdollisesti Backaksen ja kirkonkylän asutuskin. Maan ensimmäinen tärkeä valtatie sivusi Backaksen mäkeä (ns. Kuninkaantie) ja sen viereen rakennettiin Pyhän Laurin kirkko 1490-luvun alussa. Tie toi monenlaista kulkijaa ja osa yöpyi Backaksen taloissa. Täältä vaelsivat kohti Turkua ja merta sekä erämaita 1700-luvun pakolaiset suuren Pohjansodan, sen jälkeisen Iso-vihan ja muutama vuosikymmen myöhemmin Pikku-vihan vainoja pakoon.

Ohi köröttelivät muona- ja rehukuormat kohti nousevan Suomenlinnan rakennustyömaita. Backaksen mäki näki ohivyöryvät nälkäarmeijat 1860 katkerina vuosina, jolloin kartanon padassa kiehui aina puuro kerjäläisiä varten. Ensimmäisen maailmansodan rautanyrkki toi patterityöt ja metsänhakkuut sekä saksalaiset vapauttamaan pitäjää sen omista punaisista. Vauras kehityksen 1800-luku nosti Helsingin pitäjän eturiviin maanviljelyksessä ja karjanhoidossa. Pitsiset päivänvarjot häilähtelivät puistokäytävillä, väki kokoontui riemukkaisiin elonkorjuutansseihin ja joella soi haikea balalaikka venäläisupseereiden käsissä. Tuli vuosisatamme hyvän kasvun vuodet ja paljon nuorta, iloista väkeä.

Polku metsässä, kulunut tuvankynnys, mustunut uuninpankko, villiintynyt humala tai ruusupensas, mitä jää ihmisistä, jotka ovat asuneet seudun pienissä mökeissä, torpissa, mäkituvissa, nukkuneet aitoissa, raataneet pelloilla ja navetoissa?

Kulttuurimaisema, työnmaisema. Eivät pellot ole itsestään raivautuneet aarnimetsiin, eivät tiet ja sillat ole tyhjästä tulleet. Helsingin pitäjää ympäröivä maisemamme on saatu aikaan raskaalla työllä ja hikipisaroilla. Nauttikaamme Suutarilan luonnonläheisestä, mutta samalla hyvien liikenneyhteyksien varrella sijaitsevasta yhteisöllisestä ympäristöstä.

Suutarilan historiaa

Vantaan- ja Keravanjoen alajuoksun molemmin puolin leviävä savitasanko on syntynyt loivapiirteiseen kallioperän laaksoon. Savitasanko laskee reunoilla keskustaa ja merta kohden ja on Siltamäen, Suutarilan ja Ala-Tikkurilan seuduilla keskimäärin 14 metriä ja esim. Oulunkylässä 8 metriä merenpinnan yläpuolella.
 Tämän tasangon ja joen ympärille ryhmittyvät Helsingin pitäjän vanhat kylät, joista kirkonkylä on eittämättä vanhimpia asutustaajamia. Se oli keskuspaikkana kauan ennen vuotta 1400, jolloin siellä sijainnut kirkko mainitaan. Tähän kyläkuntaan kuului myös Skomakarböle (Suutarila).
 Näissä kylissä on uudisasutuksen luonne, mikä tulee esille esimerkiksi siitä, ettei täällä ole suuria alkukyliä. Siitä syystä on kylien luku Helsingin pitäjässä ollut tavattoman suuri. Uuden ajan alussa kyliä oli 50-60.
 Skomakarböle sai suomenkielisen käännöksen Suutarinkylä joskus 1900-luvun alussa ja vuoden 1950 vaiheilla se sai nimen Suutarila. Kylä on luultavasti syntynyt niin, että tänne on rakennettu talo tai pari, joista kylä sitten jakautumalla on myöhemmin syntynyt. 
Huomioon otettavaa on myös se, että kylän alkuperäisessä nimessä on bole-pääte, jonka katsotaan merkitsevän tietyllä aikakaudella tullutta uudisasutusta.

Kylän kehityksen tarkastelu voidaan aloittaa 1700-luvulta, jolloin täällä oli kolme tilaa: Bengts, Böstas ja Hannusas. Näistä tiloista Bengts jaettiin ensimmäisenä. Kun jako vuonna 1761 tapahtui, olisivat kummatkin osapuolet halunneet, että jako tapahtuisi länsi-itäsuunnassa, sillä itäpuolinen osa jossa navetta sijaitsi, oli hyvin soistunutta maata verrattuna tontin muihin osiin. Tämän johdosta asianosaiset päätyivät siihen, että jakolinja tultaisi vetämään idästä ja lännestä niin, että kumpikin osapuoli saisi yhtä suuren osan tontista eli 2.412 neliökyynärää.

lsossajaossa 1769 täällä oli seuraavat tilat (suluissa omistajat vuonna 1969): 
Halfvars No 1 (Stellberg), Böstas No 2 (Skogster), Bengts No 3 (Nyström) ja 
Hannusas No 4 (Ekholm). Seuraavien viiden vuoden kuluessa näistä neljästä tilasta jaettiin 
a) Bengts 1772 Bollbackaan Rno 3:1 ja Begtsiin Rno 3:2 
b) Böstas 1774 Baggesiin Rno 2:1 ja Böstasiin Rno 2:2.
 Böstas oli tyypillinen suutarilalainen tila 1900-luvun alussa.
 Böstas, sijainti puolitoista kilometriä Puistolan laiturilta ja 16 kilometriä Helsingistä. Omistaja vuodesta 1920 Gunnar Skogster, jonka suku on omistanut tilan yli 200 vuotta. 
Pinta-ala 37 hehtaaria, josta puutarhaa 0,5, peltoa 27 ja metsää 9,5 hehtaaria. Metsästä suurin osa oli sekametsää, pelto epätasaista savimaata, jonka lähettyville rakennukset oli sijoitettu. Puinen päärakennus oli vuodelta 1825 ja harmaakivestä, sisältä kalkkihiekkatiilestä rakennettu navetta vuodelta 1901. Peltopinta-ala jakautui seuraavasti: kesantoa 3 hehtaaria, vehnää 7, kauraa 3, perunaa 2, rehujuurikasveja 0,3 ja heinää 1 2 hehtaaria. Kotieläimet: 4 hevosta, 6 hollantilaisrotuista lehmää, yksi härkä ja 5 sikaa. Maitoa, viljaa ja rehuja myytiin Tapanilaan, voimanlähteenä käytettiin öljymoottoria, osakas kirkonkylän 
putouksessa. (Lähde: Finlands lantegendomar 1)

Suutarila on yksi tiheimmistä teollisuusalueista Helsingissä, ja alueen teollisuudella on perinteitä.
 Täällä oli 1700-1800-luvulla tiiliteollisuutta, mikä oli suutarilalaisten talonpoikien sivuelinkeino. Suutarilassa valmistettujen tiilien pituus oli 10 tuumaa, leveys 5 tuumaa ja paksuus 1,5 tuumaa. Tiilet olivat hyvin tunnettuja ja arvostettuja pitäjän ulkopuolellakin. Hinta oli edullinen, 5 taalaa tuhannelta, kun tehtaissa valmistetut tiilet maksoivat puolta enemmän. 
Suutarilalaista tiiliä on käytetty Kustaankartanon vanhainkodin ja Suomenlinnan rakentamisessa. 
Oy Airam Ab oli seuraava suuri teollisuuslaitos, joka löysi tiensä Suutarilaan kesällä 1942.

Yhdistyksen perustaminen

KOKOUSKUTSU

Kaikkia Ala-Tikkurilan, Puistolan, Siltamäen ja Suutarilan omakoti- ja pienkiinteistötontin omistajia sekä vuokraajia kutsutaan täten Suutarilan eli 40 kaupunginosan alueella olevien pienkiinteistöjen taloudellisia, yhteiskunnallisia etuja ja kysymyksiä ajavan Suutarilan Omakotiyhdistyksen perustamista varten kokoukseen, joka pidetään Suutarilassa Oy Betonikone Ab:n luentosalissa os. Hannukselantie, sunnuntaina tammikuun 12. päivänä 1969 klo 13.00. Yhteistyössä yhteisen asian puolesta, tervetuloa.

Toimikunnan puolesta
Reino Roth

Oheinen kartta alueesta.

Perustava kartta

PERUSTAVA KOKOUS

Suutarilan omakotiyhdistys perustettiin sunnuntaina 12. tammikuuta vuonna 1969. Kokousta johti Aarno Savunen ja pöytäkirjaa pitivät Johannes Lankinen ja Reino Roth. Kokouksessa 
oli läsnä 83 henkeä, joista osanottajaluetteloon nimensä merkinneitä oli 66.